Porin asuntomessualue on esimerkki siitä, minkälaista tämän päivän kaupunkimainen pientalorakentaminen ja -asuminen voi olla. Tonttien tehokkuusluku on 0,5-0,6 eli tontille saattoi rakentaa talon ja piharakennuksia yli puolet koko tontin pinta-alasta. Maankäytön tehokkuus on samaa luokkaa kuin pienkerrostaloalueilla.

Karjarannan alue sijaitsee Porin keskustassa Kokemäenjoen varrella. Alue on keskeinen osa Porin kaupunkikeskustan kehittämisen kokonaisuutta. Messualueen tontit ovat kompakteja – pienemmät 562 m² ja suuremmat 743 m². Rakennusten sijoittelulla tonttien maa-ala käytettiin tehokkaasti siten, että pihoille saatiin myös suojaisia oleskelupaikkoja. Rakennukset sijoitettiin tonttien reunoille ja talousrakennukset tontin vastakkaiselle kulmalle, jolloin hyötypihaa jäi riittävästi.

Kesän 2018 messuja suunniteltiin pitkään. Porin Reposaaressa järjestettiin loma-asuntomessut 2008 ja niihin aikoihin aloitettiin keskustelut asuntomessujen järjestämisestä. ”Asuntomessutapahtuma tuo kaupungille paljon lisäarvoa. Alue rakentuu nopeasti ja kerralla saadaan aikaan valmis kaupunginosa, jolla on oma profiilinsa. Kaiken kaikkiaan Asuntomessujen konsepti on kaupunkien kannalta toimiva ”aparaatti””, kertoo kaupunkisuunnittelupäällikkö Mikko Nurminen.

Kaupunkimainen pientalorakentaminen on tuttua Porin kaupunkisuunnittelun historiasta. Esimerkiksi 1800-luvun lopulla rakennettu Porin V kaupunginosa - Itätulli tai puhekielessä Viikkari - on tiivis pientaloalue.

Asuntomessualueen suunnittelua varten muodostettiin suunnitteluryhmiä, joissa oli edustajia Porin kaupungista ja messuorganisaatiosta. Tonttihakemuksista valittiin rakentajat laadullisin perustein ja toteutuksissa haluttiin tuoda esiin ajan henkeä. Alustavia suunnitelmia soviteltiin ja kehitettiin vuorovaikutteisessa ohjauksessa, jolloin syntyi välitön suhde rakentajaperheiden kanssa.

Vuorovaikutteisuudella rakentamista pystyttiin ohjaamaan melko voimakkaastikin. Varsinaiset kaavamääräykset olivat melko väljiä. Kattomuodoiksi ohjeistettiin satula- tai pulpettikattoja, mutta esimerkiksi kattokaltevuuksiin ei otettu kantaa. Myöskään julkisivujen materiaaleihin tai värityksiin ei otettu tiukkaa linjaa. 

”Väljät kaavamääräykset toimivat hyvin. Kaavamääräyksissä määritettiin rakennusten volyymi ja hahmo, mutta suuntaviivojen sisällä rakennuksia oli mahdollista muunnella paljonkin.” toteaa Mikko Nurminen.

Myös tulevien asukkaiden kesken syntyi yhteisöllisyyttä rakentamisprosessin aikana, sillä talot rakentuivat samaan aikaan. Tiiviissä rakentamisessa on otettava tarkkaan huomioon myös naapureiden rakennusten sijoittelu jo alusta lähtien.

” Messualue on viihtyisä ja erityisesti katualueista tuli uskomattoman hienoja. Prosessi vaati paljon työtä, mutta se kannatti. Myös rakentajat osallistuivat suunnitteluun ja vuoropuheluun aktiivisesti. Alue tulee vielä kehittymään, sillä puut ja talojen välien vihreys ei luonnollisesti vielä messujen aikaan ollut valmis. Ajan myötä Karjarannan alueesta tulee hieno, verheä kaupunkimainen pientaloalue.”