Pientaloteollisuus

Suunnittelupäällikön näkökulma

Saman pöydän äärestä kohti yhtenäisiä tulkintoja

Valtava määrä asioita meni pientalotehtaidenkin näkökulmasta uuteen uskoon, kun kaikki rakentamiseen liittyvät määräykset kirjattiin ympäristöministeriössä uusiksi asetuksiksi. Muutokset vuoden vaihteessa nostivat monelle rakentajalle kylmän hien pintaan; ministeriöstä tihkui niihin liittyviä tietoja vain ripotellen ja aivan viime metreillä ennen vuoden viimeistä päivää.

Uusista asetuksista sukeutui runsaasti muutoksia talotehtaiden koko toimintamalliin. Meillä kaikilla on käytössämme laajat mallistot, joissa uudet asetukset täytyy huomioida. Eikä riitä, että ne huomioidaan talojen myynnissä vastedes, vaan ne on pitänyt saada sovitettua myös jo aikaisemmin myytyihin, mutta vasta tämän vuoden puolella käynnistettäviin kohteisiin. Rakennushankkeen aivan jokaisen osapuolen elämää olisi helpottanut ainakin vuoden siirtymäaika asetusten käyttöönotossa.

Päänvaivaa aiheuttaa ennen kaikkea asetusten tulkinnanvaraisuus. Ohjeita niihin liittyen on tehty ja edelleen tekeillä, mutta tokihan niiden olisi pitänyt valmistua sitä mukaa kuin asetustenkin. En väitä, että niiden tekeminen helppoa olisi, edes asetukset laatineelle ympäristöministeriölle itselleen. Mutta rakennusvalvonnoillekaan ei voi tässä asiassa palloa heittää, siitä puhumattakaan, että rakennushankkeeseen ryhtyvän pitäisi itse alkaa asetuksia tulkitsemaan. Liian väljät tulkinnat voivat aiheuttaa suuria riskejä ja kustannusten nousuja. Tästä syystä rakennusvalvonnat kaipaavat käytännössä pilkuntarkkoja ohjeita asetusten saattamisesta käytäntöön, mutta ministeriö puolestaan ei tunnu olevan halukas sellaisia antamaan. Vastuiden ja valtuuksien jako on siis tässä työssä vielä kesken.

Pientalorakentajan kannalta yksi ongelmallisimmista asetuksista liittyy rakennuksen ääniympäristöön. Pääsimme tutustumaan etukäteen sen luonnokseen, mutta lopullinen asetus poikkesi siitä yllättävän paljon. Sen perusteella ulkoseinän ovineen, ikkunoineen ja venttiileineen sekä yläpohjan tulee alentaa ulkopuolelta tulevaa äänentasoa 30 desibelin verran. Tähän vaatimukseen eivät tällä hetkellä pääse esimerkiksi normaalit puuranka- ja hirsirakenteiset rakennukset, ja näin ollen niihin joudutaan tekemään erikoisratkaisuja, kuten sisäpuolinen tuplalevytys sekä merkittävästi kalliimpien ääneneristysikkunoiden ja -ovien käyttö. Toiveena on, että ohjeistuksen myötä asetusta voidaan tulkita edes astetta keveämmin, mikäli esimerkiksi voidaan osoittaa, että rakennuksen ympäristössä on huomattavasti alhaisempi melutaso kuin 65 desibeliä. Nimittäin jo viiden desibelin kevennyksellä kalliiden erikoisratkaisujen määrä supistuisi huomattavasti.

Maalaisjärki ja juridiikka pitää saada paiskaamaan kättä asetusasiassa. Rakennuksen ääniympäristöön liittyvä esimerkki on oiva osoitus siitä, että pientalolla ja pientalolla ääniympäristöineen voi olla huomattavasti eroa: sijaitseeko talo haja-asutusalueella, kantakaupungin kupeessa, moottoritien läheisyydessä vai peräti lentomelualueella? Ei ole järkevää, että asetuksen edellyttämillä erikoisratkaisuilla nostetaan kustannuksia, ilman että kustannus tuottaa talon asukkaalle minkäänlaista lisäarvoa. Myönnettävä on tietysti sekin, että riittävästi yksinkertaistamalla tapauskohtainen tulkinta saadaan kyllä kuulostamaan helpolta, mutta vastuukysymykset on silti pidettävä mielessä. Kuka on se rohkea, joka antaa luvan luopua jostakin tietystä erikoisratkaisusta ja ottaa vielä vastuun sen seurauksista?

Uudet asetukset ja niiden pohjalta suurimpien kuntien yhdessä valmistelemat tulkintakortit ovat toki tuoneet mukanaan paljon hyvääkin, ei pelkkää pään raapimista. Esimerkiksi autotalli ja sen yhteydessä oleva varasto voivat vastedes olla samaa palo-osastoa, eli kallista palokatkoa ei niiden välille tarvitse enää rakentaa. Niin ikään esteettömyyteen liittyviä vaatimuksia on selkeytetty ja kevennetty merkittävästi, joka on etenkin pienten talojen kohdalla iso plussa. Uskon kyllä myös siihen, että kun ohjeistus tulee lopulta olemaan kaikkien asetusten osalta valmis, sääntely vähenee ja asetusten soveltaminen yhtenäistyy huomattavasti.

Vielä tällä hetkellä lopullinen vastuu monen tulkintakysymyksen kohdalla jää kuitenkin rakennushankkeeseen ryhtyvälle itselleen. Näin ei saisi olla. Esimerkiksi ääniympäristöön liittyvissä kysymyksissä niin asiantuntemuksen kuin vastuunkin pitää löytyä kunnalta. Tonttikohtaiset selvitykset ovat raskaita, siksi asetuksen tulisikin mahdollistaa yksi aluekohtainen selvitys aiheeseen liittyen.

Ympäristöministeriölle haluan lähettää lämpimät terveiset toiveen kera. On hienoa, että meillä kaikilla on yhteinen tahtotila ja tavoite saada homma sujumaan sutjakkaasti ja laadukkaasti. Asetuksiin liittyvien ohjeiden laadintaan kannattaa kerätä nykyistä huomattavasti enemmän väkeä saman pöydän ääreen. Ministeriön edustajien lisäksi näkökulmaa tarvitaan niin rakennusteollisuuden kuin viranomaistenkin tahoilta. Yhdessä keskustelemalla päästään huomattavasti paremmin ja nopeammin kohti yhteistä tavoitetta.


Antti Kokko, Kastelli-talot Oy

 

Kokko Antti

Antti Kokko, Kastelli-talot Oy